sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Huipulla tuulee

Kovin on ollut tuulista täällä elintarikeketjun huipulla taas viime aikoina.
Hevosenlihaa on löytynyt sieltä, mistä ei pitäisi ja nyt sitten selvitellään missä vika ja ketkä ovat syyllisiä.
Tapahtunutta vahinkoa ei voi korjata, mutta siitä voi ottaa oppia, tehdä asiat jatkossa paremmin. Olennaisin juttu kai lienee se, että tieto ei ole kulkenut riittävässä määrin tuotten mukana. Laatuketju ei ole toiminut ja kun kyse on pitkästä ketjusta niin kriittisiä pisteitä on monia.
Joskus syntyy sutta ja sekundaa, vaikka kuinka priimaa yritetään. Joskus, kuten tässäkin, taitaa olla kyse myös siitä, että priimaa on yritetty tehdä vain tuloksen näkökulmasta, ehkä jopa epärehellisin keinoin ja epäeettisesti toimien.
Yksi syy lienee ketjun pituus. Ennen kun se hevosenliha on edes päässyt jauhelihana eineskeittiöön asti, se on todennköisesti tehnyt jo monta keikkaa. Ensin hevosena (elävänä), sitten ruhona, paloina (raakana ja pakastettuna) ja lopulta jauhelihana, joka sitten on sotkettu naudanlihan joukkoon. Ehkä makua antamaan tai raaka-aineen hintaa laskemaan - katetta parantamaan.
On se hevosena oleminen rankkaa, kun vielä kuolemankin jälkeen on samassa kierteessä kuin pahimmillaan eläessään. Omistaja vaihtuu jatkuvasti.
No mutta milläpä minä, kuluttaja, voin vaikuttaa siihen, että saan sitä, mitä luulen, uskon ja toivon saavani. Helpottaako, jos ostan tuotteita, joissa elintarvikeketju on lyhyt?
Oma elintarvikeketjuni on lyhimmillään, kun sienireissulla poimin mustikan suuhuni. Tiedän mitä syön ja mistä se on peräisin.
Tästä se varmaan johtuu, että lähiruokaa arvostetaan. Sen alkuperä: pelto ja tuottaja tiedetään. EU:n myötä myös viljelytoimenpiteet ovat aika hyvin tiedossa, sillä niiden ylöskirjaaminen on tuen saamisen edellytys.
Vai onko kyse sittenkään tiedosta, vaan siitä, että kuka. Me ihmiset hakeudumme seuraan, johon voimme luottaa.  Silloin meidän ei tarvitse käyttää energiaa turhaan, voimme olla oma itsemme ja luottaa siihen, että tuo toinen ainakin yrittää tehdä asita niin, että se on myös minulle hyvä.
Globaalissa taloudessa kasvot ovat usein kaukana ja valitettavan usein ne on ehkä tarkoituksellakin piilotettu.
Meidän halutaan luottavan Pirkkaan ja Sateenkaareen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti