Tulin eilen iltamyöhään mökille yksin. Täysikuu kuumotti
pilven läpi valaisten ympäristön niin, että puolilta öin näki vielä hyvin käydä
hakemassa vettä lähteestä ilman otsalamppua. Oli täysin hiljaista, vain pieni
laineiden liplatus kantautui rannasta. Mökki oli ihanan viileä ja uni oli niin
niin levollista.
Aamu alkoi virkeänä ja läksin ihailemaan
syksyä. Vanhaa puuta rannassa ihmetellessäni tuli mieleen, että korkea on männyn eläkeikä savusaunan
takana, kun vertaa sitä tehotuotettujen metsälöiden lajitovereihin. Toista sataa vuotta on rantamänty tuulessa humissut.
Siitä tuli mieleen, että
minunkin pitäisi olla eläkkeellä n. 10 v päästä. Ajatus alkoi ärsyttämään,
pelottamaan, huvittamaan ja ahdistamaan. Miksi? Enkä löytänyt heti vastausta,
joten päätin kokeilla näkökulman muutosta ja tein itseni kanssa sopparin, jossa
tavoite-eläkeikäni on 80 v.
Uudesta näkökulmasta tarkastellen työikää on jäljellä reipas 20 v eli olen vasta jokunen
vuosi siten ohittanut työurani puolen matkan krouvin. Olen nyt 56 vuotias.
Ensimmäisenä tuli mieleen tämä tuhkamaja ja sen kestävyys. On korkea aika lopettaa kynttilän polttaminen molemmista
päistä ja keskittyä laatuajattelun perusideologiaan: parempia tuloksia
hitaammin juoksemalla. On annettava enemmän huomiota omalle hyvinvoinnille ja
jaksamiselle, muuten ei jaksa nauttia eläkkeellä olosta yli 8-kymppisenä.
Sitten tuli mieleen minua jokusen vuoden nuorempi ystäväni, jolle lääkäri oli polvioperaation yhteydessä todennut, että jotain juttua ei enää hänen iässään korjata. Miten olisi, jos hänelläkin olisi työuraa jäljellä liki 30 vuotta, olisiko
näkökulma korjaamiseen toinen? Ehkä syy on puhtaasti lääketieteellinen,
mutta kun en tiedä, niin mieleen nousee epäilys siitä, että syy saattaa olla myös kansantaloudellinen - eläkeikään vain reipas 10 v ja tästä syystä säästetään resursseja nuoremmille.
Nykyään puhutaan kaunisti, että työ on sopeutettava
työntekijän kuntoon. Aina se ei vaan ole mahdollista, ei ole tarjota sopivampaa työtä, ainakin pitäisi hankkia uutta osaamista. Vakuutusmatemaatikot laskee, että on monesti kannattavampaa pistää yli 50 v kaveri eläkeputkeen
kuin kouluttaa uudelleen, jollei työnantaja pysty muuta kunnolle sopivaa työtä tarjoamaan. Jopa 40 vuotiaalta, entiseltä työntekijältäni yritettiin evätä uudelleenkoulutus väittämällä, että hänellä ei ole enää oppimiskykyä. Onneksi hän ei alistunut ja piti puolensa. Valmistuu vuoden päästä uuteen ammattiin ja tulee varmasti tekemään arvokasta työtä yhteiskunnalle vielä tosi pitkään. Sen lisäksi, että elättää itse itsensä.
Tulee mieleen, että onko 65 vuoden eläkeikä itse itseään toteuttava uskomus. Ja jos turnauskestävyys ei riitä kisassa ihan
loppuun asti, niin käytännössä eläkkeelle jäädään jo aiemmin.
Pysyisimmekö
pidempään työkuntoisina ja hyvinvoivina, jos ajattelisimme, että eläkeikä
olisikin 80 vuotta?
Ainakin minusta tuntuu tältä, tällä hetkellä, jokusen tunnin asiaa pohtineena.
Olen yrittäjä ja yrittäjänä tulen mitä todennäköisimmin
tulevat parikymmentä vuotta itselleni juuston leivän päälle hankkimaan. Toivottavasti
se onnistuu ja nyt kun olen tämän uuden näkökulman löytänyt, niin löydän ehkä paremmin
keinojakin pysyä työkykyisenä. Ja niillä keinoilla pitää tuottaa myös nautinnollinen elämä eläkkeellä.
Visio on kirkas, joten strategian kimppuun.
Pelkkä kehon kestävyys ei riitä. On pidettävä myös pää
kunnossa ja tultava toimeen nuorempien kanssa. On oltava kykyä sopeutua, mutta ei mihin
tahansa, on oltava kykyä myös pitää puoliaan. Ei ole varaa urautua, on
seurattava aikaa ja kun reagointikyky vanhemmiten hidastuu (vai onko tämäkin
vain uskomus?), ajattelussa on painotettava ennakointia. Oltava proaktiivinen.
Kurssia on muistettava tarkistaa silloin tällöin.
Huomasin juuri, että minulta puuttuu kullanhohtoinen
haavekuva eläkkeellä olosta. Eikä sen haavekuvan puuttumista auta yhtään jutut siitä, että monen kohdalla eläkkeelle pääsy ei olekaan niin ruusuinen juttu. Kun rakenteet ympäriltä häviää ja rutiinit loppuu, tulee tyhjyys. Tyhjyyteen etsitään kuulema yhä useammin täytettä pullosta.
Sitä tyhyyttä en halua kohdata ja siitä tulee mieleen, että yhteistä aikaa perheen ja ystävien kanssa
on löydyttävä nykyistä enemmän. Ei ole varaa ulkoistaa itseään yhteisöstä, on oltava osa laumaa. Itsensä toteuttaminen tulee Maslown hierarkiassakin vasta laumaan kuulumisen jälkeen.
Vaan olisi se tosi upeaa pystyä tekemään tuottavaa duunia viedä 8-kymmpisenä! Koukuttava ajatus eli johtopäätelmänä voin todeta, että minun ei tarvitse ajatella, että eläkeikäni on 65 vuotta. Saan ajatella, että se on 80.
Kiitos muuten Elina Arasolalle, että potkit minut takaisin
blogini ääreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti