perjantai 18. lokakuuta 2013

Gluteenittoman ruokavalion suosio kasvaa - enkä ihmettele


Gluteeni on vehnän, ohran ja rukiin sisältämien varastoproteiinien, gliadiinin ja gluteniinin, muodostama aine. Gluteenilla on merkittävä rooli leivän ja leivonnaisten valmistuksessa. Jauhoista ja vedestä tehtyä taikinaa vaivatessa gliadiini ja gluteniini järjestyvät gluteeniksi, eli tiiviiksi, venyväksi ja joustavaksi verkostoksi, joka antaa taikinalle sen sitkon.[1]  http://fi.wikipedia.org/wiki/Gluteeni

Gluteeni on tärkeä aine leivonnassa, jotta saadaan aikaan kuohkeaa leipää, kuten Waasan Taika-Ruis http://www.taikaruis.fi Linkissä kerrotaan auliisti rukiin terveysvaikutuksista, mutta unohdetaan kertoa, että leivän kuohkeus on saatu aikaan lisäaineella, nimeltä gluteeni. Se kyllä ilmenee paketin tuoteselosteessa. 
Itse en ole keliaakikko, mutta olen ehkä gluteeni-yliherkkä. En tiedä, en ole tutkituttanut. En edes tiedä, onko olemassa testiä, jolla gluteeniyliherkkyys voitaisiin todeta. Enkä kyllä ymmärrä, miksi minun pitäisi se jossain laboratoriossa käydä itselleni toteamssa. Miksi en saa luottaa omiin tuntemukseeni ja tehdä johtopäätelmiä?  Ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnistani. Täytyy myöntää, että monesti olen todennut olevani keliaakikko, olen päässyt niin helpommalla.
Joka tapauksessa fibromyalgiani voi huonommin ja minä voin paremmin, kun vältän gluteenia.
Gluteeni on käsittääkseni valkuaisaine, sillä vehnän hiilihydraatteja, vehnätärkkelystä voin syödä. Voin myös syödä perunatärkkelystä, mutta en perunaa. Sekin herkku aiheuttaa minulle ongelmia ja siksi jätän sen syömättä. Oletan, siis oletan, että ongelma on joku perunan sisältämä proteiini. Samaa lienee myös ristikukkaisissa, kaaleissa, rypsissä, sinapissa jne.
Voin syödä ruista, joten täydellinen en tässä gluteeniyliherkkyydessäni ole. Kysymys herääkin: milloin, missä määrin ja minkä muun ruoka-aineen seurassa gluteeni on minulle ongelma. 
Olen taustaltani agraari eli mm. viljan ravitsemus, lannoitus, on minulle jokseenkin tuttua. Lannoituksessa pätee ihan samat lainalaisuudet kuin ihmisen ravitsemuksessa. Kaikkea on oltava saatavilla, riittävästi ja ERITYISESTI oikeassa suhteessa toisiinsa. Jos jotain on liian vähän, niin kasvi ei kasva, mutta jossain tapauksissa se ottaa tilalle jotain muuta, jos sitä on saatavilla - tuotteen laatu kärsii. Täydellistä korvaavuutta ravintolaineilla ei siis  ole. Kasvi, kuten ihminenkin valitsee ilmeisesti pienemmän pahan pystyäkseen tuottamaan satoa ja itäviä siemeniä = varmistaakseen lajin = suvun jatkumisen. Imettävä lypsää luistaan, kun kyse on jälkikasvun eläinkelpoisuuden varmistamisesta. 
Tuo edellinen on todella yksinkertaistettu, mutta mitäpä jos meidän pitäisikin ajatella ravitsemuksestamme paljon yksinkertaisemmin, mitä nykyään ajattelemme. Tai meidän huomio pitäisikin kiinnittyä ihan jonnekin muualle kuin mihin se nyt kiinnitetään tai nykyisen lisäksi myös paljon muuhun. Onko ns. ravitsemuksellinen perusajattelu ylipänsä oikealla pohjalla. Onko perusolettamukset oikeat. Ei voi tietää olevansa oikeassa, jollei  välilä kyseenalaista uskomuksiaan.

Tämä koske myös yhteiskuntaa, jonka olemassaolo, hyvintointi ja kilpailukyky nyt ja tulevaisuudessa perustuu hyvin pitkälti ravitsemukseen. Entäpäs jo nykyinen ravitsemus ei tuekaan "osaavaa yhteiskuntaa". Ravitsemuksessa keskitytään vain fyysiseen hyvintointiin, mentaalipuoli unohdetaan kokonaan.

Vastikään lanseeratut uudet pohjoismaiset ravintosuositukset on tehty "massojen" ruokintaa varten, niin todetaan Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan verkkosivulla http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ravitsemussuositukset Ne ovat enempi hallinnollinen ja ehkä myös poliittinen kannanotto siihen, mitä meidän pitäisi syödä – tai kuten joukkoja tulee ruokkia, siis meitä. Onneksi suosituksissa todetaan, että yksilön tarpeet saattavat vaihdella.
Suosituksissa otetaan kantaa perusravintoaineiden saantiin, mutta siinä ei oteta millään muotoa kantaa esim. lisäaineisiin tai miten, millä menetelmillä, missä tai miten ympäristöystävällisesti tai yhteiskuntavastuullisesti ruoka on tuotettu. Aika kapea-alainen ja vanhoillinen näkökulma, jos kritiikki sallitaan. Oy Suomi Ab:n näkökulmasta toivoisin, että suosituksissa olisi huomioitu kotimaisuus, sillä työllisyyden, vaihtotaseen ja mahdolliseen kriisin valmistautumisen kannalta se olisi mielestäni aika olennaista. 
Piiloviesti uusissa ravitsemussuosituksissa tuntuu olevan verenpaineen, lihomisen, rasva-arvojen jne. kohoamisen välttäminen. Tulevaisuus näyttää saavutetaanko näillä suosituksillä kansanterveyden kannalta parempia tuloksia. Minusta vaan tuntuu, että ongelmaa ei ratkaista ihan näin yksinkertaisesti. Näkökulma on liian suppea.
Nyt provosoin kapealaisesti:
Mitä jos se ongelma onkin gluteeni, jota saamme nykyään niin paljon, koska kuorittua viljaa käytetään lähes kaikessa. Tai jos ongelma onkin joku muu ravintomme ainesosa, "hivenravinneaine", jonka merkitystä ei tunneta tai jonka osuus ravinnossamme lisääntyy koko ajan sen myötä, että ravinto teollistuu ja teollisuuden prosessien tarpeet määrittävä enemmän, mitä syömme, kuin meidän ravitsemukselliset tarpeet.
Jossain on jopa viitattu, että gluteeni aiheuttaa riippuvuutta siinä missä alkoholi, tupakka, huumeet. Addiktoidaanko meitä? Kuka tai mikä haluaa, että addiktoidumme?
Gluteeni on kokojyväviljassa ainesosa, leipään lisättynä se on lisäaine. Luonnon tekemänä, kokojyväviljassa, gluteeni vaikuttaisi olevan oikeassa suhteessa kokonaisuuteen. Kokojyvävehnä on parempi vaihtoehto kuin valkoinen jauho, josta kuori on erotettu ja onneksi täysjyvätuotteita on painotettu myös ravitsemussuosituksissa.   
"Luonnon tekemä" kuulostaa uskonnolta, mutta parempaakaan selitystä en ole löytänyt, eikä sitä ole minulle kukaan pystynyt antamaan. Luonnossa kaikella on tarkoituksensa. Toivottavasti joku minua enemmän asioita ymmärtävä ja tietävä lukee tämän ja selittää minulle ja myös muille, mistä on kyse.
En pelkää tunnustaa olleeni väärässä tietämättömyyteni vuoksi.
Lisäaineteollisuus jeesustelee sillä, että suurin osa E-koodeista on luonnontuotteita tai molekyylirakenteeltaan samoja, mitä luonnosta löytyy. Niin on, mutta.
Otan taas esille viljan, jonka kasvu ja sadontuottokyky = hyvintointi, kasvu, jyväkoko jne. on kiinni sen ravitsemuksesta, siitä, mitä se pystyy juurillaan maasta ottamaan. Tehotuotannossa ravintoaineet annetaan lannoitteina, luomussa ajatellaan, että maassa on kaikkea, mitä kasvi tarvitsee, kunhan olosuhteet maassa ovat kohdallaan. Molemmissa lähtökohta on periaatteessa sama, kasvi ottaa juurillaan kasvuunsa tarvitsemat ravinteet maasta. Kasvi, kuten eläin, kuten ihminenkin voi hyvin, kun se saa sitä mitä tarvitsee.
Sivuhuomautus:
Luomullahan tämä kansakunta vielä reipas 50 v sitten ruokittiin, kun ei ollut keinolannoitteita. Käytetiin hyväksi luonnon omia konsteja. 
Itse pystyn syömään ruista, vaikka siinä on gluteenia, mutta en pysty syömään ruisleipää, johon on lisätty gluteenia. Gluteeniterästetyn leivän ravintoainekoostumus on "epäluonnollinen", gluteenin osuus on suhteeton kokonaisuuteen. Tasapaino leivässä ei ole kohdallaan. 
Glutteenittoman dietin suosio ei ehkä ole niinkään sen laihduttava vaikutus, vaan se, että liika gluteeni sotkee aineenvaihdunnan, myös aivoissa. Ajatuksen kulku hidastuu, olo ei ole mukava tai ...  Vaivaan voisi auttaa jos jalostettu vilja jätettäisiin pois. Mutta suurimmassa osassa tarjolla olevasta leivästä on käytetty ainakin osaksi "valkoista" vehnäjauhoa, koska se helpottaa laivontaan. Ja myös me kuluttajat haluamme kuohkeaa ranskalaista maalaisleipää, vai olemmeko gluteeniaddikteja?
Trendeissähän on aina kyse heiluriliikeestä ja vastavoimien tasapainosta. Tässä trendissä on tunnistettu oire, jota vastaan taistellaan - gluteeni. Ja taistelussa on menty mustasta valkoiseen, alettu karttamaan gluteeniä kokonaan, kun totuus ehkä löytyisi jostain sieltä välistä. Pitäisi hakea se oikea gluteenin määrä ja helpoiten se varmaankin käy valitsemalla vain kokojyvää. 
Edellisessä blogissani muistaakseni totesin, että viljan jalostusta on tehty ainakin 100 v leipomoteollisuuden lähtökohdista. Koko elintarvikeketju, siemenestä lähtien on laitettu palvelemaan elintarviketollisuuden prosessien tarpeita. Samalla kun ravitsemukselliset näkökulmat ovat pysyneet kovin kapeina tai niitä ei ole nähty tärkeinä.
Joku aika sitten minua toruttiin, kun totsein, että olisi parempi syödä vain täysjyvävälijaa. Minua muistutettiin kehitysmaiden nälänhädästä. MInut syyllistettiin siis siitä, että halusin syödä itseni kannalta ravitsemuksellisesti minulle sopivaa ruokaa.
Mistähän tämäkin tulee. Ei me paranneta kehitysmaiden tilannetta syömällä itse höttöä. Syömällä ruokaa, joka takaa hyvinvointimme, voimme auttaa myös muita. 
Ehkä tästä syystä on jäänyt varjoon se, että gluteenin väitetään olevan mm. riippuvuutta aiheuttava aine. Jostain olen lukenut, että tupakkakin olisi vähemmän addiktoiva kuin vehnä. Pitsan ja pastan himoja olen itsekin kokenut, ja niihin sortunut, joskin onneksi yhä vähemmässä määrin.
Karjalanpiirakat tehtiin ennen pelkkään rukiiseen, Päiväränteen Ruislaskut http://www.ruislastu.fi/tuote/ tehdään pelkästä rukista, meidän ravintolassa tehdään täytekakku pelkästä rukiista, tortilloja saa pelkästä maissista. Mikä ihme tämä venhän tai gluteenin pakko oikein on?  Miksi naapurin emäntä lisää 5 kg:n ruisleipätaikinaan varulta muutaman desin vehnäjauhoja? Miksi karjanlanpiiraat ei onnistu nykyään ilman vehnää, kun ne on ennenkin onnistuttu ilman sitä leipomaan?
Gluteeni on minulle aine, jota vältän, erityisesti lisättynä. Vältän myös muita lisättyja aineita, vaikka ne olisivat kuinka luonnonmukaisa. Samoin yritän välttää ruoka-aineita, joista joku ainesosa on poistettu, kuten hylaa ja laktoositonta.
Molempia samasta syystä, ne eivät ole luonnollisia.
On helpompi luottaa luontoon, kuin teknologiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti