torstai 20. maaliskuuta 2014

Hoidettu maisema markkinoi

Pusikoituminen on salakavala, viihtyvyyttä syövä ilmiö. Se on kuulema myös Suomen luonnon monimuotoisuuden uhka nro 1.

Katseleepa tai pikemminkin yrittää katsella maisemia autosta, veneestä tai junasta, niin liian usein näkymä on pusikkoa, hoitamatonta metsää tai surkeimmillaan ränsistynyttä kulttuurimaisemaa. 

Monesti kartta antaa ymmärtää paljon enemmän, mitä todellisuus tarjoaa. 

Kartassa saattaa olla kauniin maiseman merkki, mutta maisemaa ei näy, kun se on kasvanut umpeen, jäänyt hoitamatta. Usein joutuu reissun päällä toteamaan, että tässä pitäisi olla nyt järvi oikealla ja viljelymiasema vasemmalla, mutta eipä näy.

Ikään kuin kauniit maisemat haluttaisiin piilottaa sivullisten katseilta. Esimerkiksi Hattelmalan harjua Hämeenlinnassa ajellessa ei välttämättä tiedä harjun päällä ajavansa, näköalapaikaltakaan ei kunnolla maisemaa nää.

Hoidettu maisema markkinoi paremmin kuin mainokset


Erään keskisuomalaisen kunnan mainos päätien varressa houkutteli asumaan ja viihtymään, mutta epäselväksi jäi, että missä? Pajupuska oli päässyt kasvamaan eteen ja oli jo sen verran kookas, ettei ollut yhden vuoden kasvusta kyse. Eipä tullut koukattua taajaman viihtyvyyttä ihailemaan ja kahvipaikkaa etsimään. 

Kahvihampaan kolotuksen hoiti muutaman minuutin päästä Teboil. Eihän se mikään luonnonkaunis paikka ollut, mutta piha oli tehty viihtyisäksi, istutukset oli hoidettu hyvin. Edes takapihalla, siellä rekkapuolella ei paju päätään nostanut.  

Rahalla tehty ja oikein valoilla vahvistettu kuntamarkkinointi ei siis saanut satunnaista matkaajaa kiinnostumaan. Pisti kylläkin miettimään, että olisipa tuohonkin mainokseen sijoitetut veroeurot voinut järkevämmin käyttää. Teboil-yrittäjä puolestaan tiesi, että visuaalisuus vetoaa. 

Hyvin hoidettu ympäirstö houkuttelee paremmin kuin mainokset.

Onneksi matkan varrelle sattuu iloisiakin poikkeamia. Sellainen viimeksi Juvan ja Savonlinnan välillä, jossa järvet oli tuotu takaisin maisemaan raivaamalla pusikot ja harventamalla puusto puistomaiseksi.





Usein metsä näkyy puilta talvella, mutta kun lehdet keväällä puhkeavat, niin näkymä on yhtä vihreää lehtimassaa. Itse metsä häviää pajujen ja muiden risujen joukkoon.

Maisema avautuu Turengissa



Hiidenjoen ja Turengin Aseman välinen pöpelikkö on ollut läpinäkymätön pitkään. Saimme Janakkalan kunnalta luvan raivata ja se onkin ollut palkitsevaa työtä. Pöpeliköstä on löytynyt vanhoja tammia, hervottoman kokoisia haapoja ja kauniita koivuja. Nyt alkavat jo erottumaan ja niitä pääsee pian lähempääkin ihmettelemään.


  

Pystyyn lahonneita puita ja pienempää raivattavaa riittää vielä joksikin aikaa. Niiden kaatamiseen tarvitaan vähän järeämpää kalustoa, raivaussahalla niitä ei nurin saa. Työ jatkuu ja tavoittena on, että kesällä entinen pöpelikkö on kaunis puisto, jota on mukava katsella. 



 


Maisema hengittämään 

Niin veneilijän kuin junalla ohi matkustavan maisema muuttuu mielenkiintoisemmaksi katsella. Ehkäpä se markkinoi omalta osaltaan Turenkia


Näetkö metsän puilta? 

Maisema on aina kokonaisuus, osiensa summa. Maisemaa on tarkasteltava kauempaa ja lähempää, eri kulmista ja eri aikoina vuodesta. Maisema on osa asuin-, työ-, loma- ja matkustusympäristöämme.

Maisemalla kerromme tarinaa itsestämme, luomme mielikuvaa myös matkailijoille tai uuden kodin paikkaa miettivälle. Se on myös osa Suomi-kuvan rakentamista.


www.turenginasema.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti